tammikuu 2009 takana
Lujaa menee aika. Tammikuu 2009 jo takana. Harvakseen olen kirjoitellut. Osasyy
vanhan kunnon kannettavan compuutterini totaalinen tilttaaminen. Lainavehkeellä tässä nytkin näpyttelen. Tammikuu tosiaan takana, Loimaan historiallinen kuntaliitos n. 1 kk. vanha ja asiat sekaisemmin kuin aikoihin. Virkamiehet etsivät toimenkuviaan, jotkut jopa työtilaansa. Sanoo kansa liitoksen mukana tulevan vain lisää pomoja kuntasektorille. Voi ollakin niin, mutta kiirutta pitää kaikilla, oikeasti väkeä liian vähän. On ollut jo pitkään, ahdistusta ilmassa kun aidosti yrittävät viranhaltijat pyrkivät
parhaansa mukaan asiakkaita palvelemaan, asioita hoitamaan. Muualta en tiedä, mutta ainakin kotipaikkakunnaltani tiedän viranhaltijoiden pääsääntöisesti pyrkivän
toimimaan kuntalaisten eduksi ja parhaaksi. Aikanaan minäkin kuuluin heihin jotka
asiantilaa muuksi luulevat. Suunnilleen niin , että byrokraatit tekevät parhaansa vain hankaloittaakseen kansalaisten elämää. Perspektiivini laajentui, pian parikymmentä vuotta olen minäkin jonninmoinen byrokraatti ollut. Työtoiminnan koordinaattori nykyisin, toimenkuva laaja vaan selkeä; kuntalaisten auttaminen ja tukeminen itsenäisesti pärjäämään pääsääntöisesti työn kautta saatavaan toimeentuloon tähtäävin keinoin. Sarkaa riittää, asiakkaina työkkärin, päihdepolin, sossun, kriminaalihuollon , perus- ja keskiasteen oppilaitosten,Kelan jne. lähettämät henkilöt
joiden pärjäämistä pyrin edesauttamaan. Onneksi en yksin vaan erinomaisen ver-
koston tukemana johon kuuluu viran -/ toimenhaltijoita taholta jos toiselta. Hommani on
kiinnostava, oppii suhteuttamaan asioita, väkisin, kohdatessaan mitä monikirjavaisempia ihmiskohtaloita. Sitä kautta olen oppinut arvostamaan myös muiden viranhaltijoiden työtä.
Politiikkoja en kovinkaan ole arvostanut, vaan haksahdin siihenkin, monien vuosien taivuttelun jälkeen lupauduin ehdokkaaksi kuntavaaleissa Loimaiden yhdistyessä
vaalityön ja -budjetin ollessa nolla menin omaksikin hämmästyksekseni lävitse. Sama
ihme toistui nyt neljä vuotta mylöhemmin Loimaa-Alastaro-Mellilä liitoksen yhteydessä.
Merkillinen on elämä, aina olin politiikkoja pitänyt vähän luikureina, eikä ala minua kiinnostanut, työni vuoksi tavallaan mukaan lupauduin, kuvittelin voivani vaikuttaa
, toimia paremmin asiakkaideni hyväksi saadessani aiempaa enempi ja nopeammin tietoa kunnallisista suunnitelmista. Vasemmistoliitto vähäosaisten asialla, niin ajattelin
ja heidän kelkkaansa lähdin. Vähäosaisia autettavani kun usein tavalla tai toisella ovat.
Mitään ideologiaa takana ei ollut, vain uskomus, että siltä taholta eniten ja helpoiten
tukea työtoimilleni löytyisi. Siitä lisää ehkä myöhemmin, mutta pääpointti on että yh-
teiskuntamme ja sen asukkaat, ihmiset, alkavat olla monelta kantilta tuttuja, vielä löy-
tyy yrittäjätaustaakin muutamalta alalta ja vuodelta (vaimolla yritys jo yli 30 vuotta)
ansiotyössä reppuhommissa, tukkimetsästä tasoitetyöntekijän ja korjausrakentajan kautta aina hautuumaan hoitajaan eli perspektiiviä luulisin omaavani. Omasta vaalime
nestyksestäni huolimatta en vain edelleenkään kovin isosti politiikkoja osaa arvostaa
, sen toki olen huomioinut, että hyviä ihmisiä on ihan puoluekannasta riippumatta
mukana monia, mutta toki samoin puolueesta riippumatta myös mulkeropyrkyreitä yms.
joille pienikin valta muuttuu kuseksi päässä saaden hamuamaan lisää kaikin keinoin
, on ehdittävä sun seitsemään lautakuntaan. Ihmettelen miten ehtivät, itse en lähtenyt yhteenkään kun katsoin ettei aikani riitä, tai osaamiseni. Sossulautakuntaan kun esteellisenä toimihenkilönä en kelpaa.. Muunmuassa tälläisten "eväiden" turvin näissä
blogeissani tulen ruotimaan yhteiskuntaamme, sen epäkohtina pitämiäni asioita, yhteis-
kuntamme vaikuttajia, ongelmia, ihmisiä ja toivon että tekstit jotakuta joskus kiinnostaa
tai joku jossakin niistä jotain saa. Helmikuun taantumassa OTT.
Ps. OTT on nimimerkki jolla olen kynäillyt ja on muuntunut tavaksi läväyttää tekstin loppuun. Kirjaimet tulee nimestäni ja vihjaavat tietoon /uutiseen tyyliin STT:n uutiset.